Löytöretki suurharrien maahan

Elokuun puolivälissä 2011 pääsimme pitkästä aikaa velipojan ja pystykorva-Jermun kanssa lähtemään vähän pitemmälle reissulle. 6 päivää ja 5 yötä oli varattu aikaa. Nyt meillä oli kohteena Lemmenjoen kansallispuiston kaukaisemmat länsikolkat, Repojoen ja Vaskojoen latvat. Ihan uutta kairaa meille.


Naistenpyörällä on raskasta polkea juoksuhiekassa

Ajoimme auton Kalmankaltioon ja jatkoimme siitä polkupyörillä ensimmäisen tunturin yli. Velipoika oli varannut kaksi varakumia siltä varalta, että rengas menee puhki. Menihän se, mutta vain kerran. Tunturin taakse päästyämme piilotimme pyörät ja häivyimme reput seljässä omille teillemme, kartalla näkyviä lompoloita kalastelemaan.

Iltahämärissä, jossakin jokivarren kummussa, me toisemme seuraavan kerran tapasimme. Kala oli ollut syönnillään molemmilla: isoja harreja oli kummallakin jo repussa. "Haemmapa mukavan asentopaikan ja alamma paistamhan kallaa". Niin met teimmä. Kartalta katsottu paikan nimi, Hotelliharju, lupaili kotiväen mieluista asentopaikkaa ja sitä se olikin.

VaskoSopulivuosi
Sopuli, urhea tirskuttaja mutta niin säälittävän hidas

Pitkästä aikaa oli hyvä sopulivuosi. Jermu kuritti noita pikku vaeltajia mennen tullen ja palatessa. Pöllöjä näki illalla parhaimmillaan neljä yhtäaikaa pyytämässä niitä. Helpot ajat pikkupedoilla. Sääskiä ei enää haitaksi asti ollutkaan. Polttiaisia tosin pörräsi tyyninä iltoina hetken aikaa juuri ennen kuin aurinko laski.

VaskoMaasto1
Haasteellista kivikkoa

VaskoMaasto2
Helppoa maastoa

Seuraavina päivinä vaeltelimme siellä täällä kalapaikkoja katsastaen. Kävimme varmaan kaikilla sinisillä läikillä, joita kartoissamme näkyi. Vaellusmaastoa oli monenlaista. Kun maistaa jaloillaan reppu seljässä ensin kivihelvettiä, niin ehkä sitä sen jälkeen osaa paremmin nauttia nummimaisesta, tasaisesta harvasta koivikkokankaasta. Tuollaisella kankaalla ei tarvinnut makuusijaa paljon etsiskellä.

VaskoRankinenJaLoue
Asumuksina meillä oli rankinen ja loue

Kerrankin oli hyvä tuuri tuulien kanssa. Päivällä nousi aina kohtalainen etelätuuli, joka sai lämpimän kelin myötä ötökät riehaantumaan lompolon pinnalla ja harrit hulluiksi. Pisaraakaan ei vettä satanut koko reissun aikana. Louetta ei tarvinnut pystyttää rankisen sateensuojaksi vaan kumpikin sai kuorsata ihan rauhassa omassa kömmänässään.

VaskoKalanpyynti
Kalanpyyntiä

VaskoKalansaanti
Kalansaantia, kaatoryypyn kera

Suurharrit löytyivät. Tarpeeksi monta lompoloa, kun oli koekalastettu, ei enää epäselvyyksiä ollut: tässä ne asuvat. Ja niitä saatiin; yli 50-senttisiä purje-eviä tuli saaliiksi useita. Koskaan ennen en ole päästänyt niin isoja kaloja takaisin kasvamaan kuin tällä reissulla. Jos kala oli hauki, ahven tai alle 40-senttinen harri, se piti päästää takaisin veteen, koska enempäänsä ei jaksa erkkikään syödä eikä kantaa. Jotenkin luonnottomalta tuollainen catch-and-release silti tuntuu.

VaskoTikkuharrit
Tikkuharrit loisteella, kippurahäntä kerällä

Joka päivä syötiin harria jossakin muodossa: paistamalla, keittämällä, graavina, tikussa ja folion sisällä hauduttamalla. Karvarouskuja ja haperoita löytyi kosteammista paikoista purojen varsilta. Niitä paistettiin kalojen höysteeksi. Syömättömät kalat suolattiin kevyesti ja laitettiin ne eräsäkissä märkään kuoppaan, isoja kiviä päälle. Hyvinä pysyivät kotiin saakka.

VaskoKorpimarja
Korpimarja-hotelli, keskellä ei-mitään

Reissu päätettiin Korpimarja-hotelliin. Emännän taikoma illallinen, nautinnolliset löylyt ja isännän tarjoamat huurteiset saunan jälkeen kruunasivat kaikin puolin onnistuneen kalareissun. Tuo uusi, hieno korpihotelli on noussut pari vuotta sitten Tepaston kylän alapuolelle, vain parikymmentä kilometriä Leviltä pohjoiseen. Suosittelen lämpimästi!