Vongoivan vaellus

p2050011

Tammikuun alussa painuimme 5 miehen porukalla porkkaamaan umpihankea Itäkairaan. Olikin umpiset kelit tänä vuonna! Miten voi 18 km matka olla niiiin pitkä. Reitti Pihtijoen takaa Sodankylän ja Savukosken välistä kunnanrajaa myöten Jauru-joen varteen, Tahvon tuvalle kesti yli 7 tuntia. Upottava pöperölumi teki keulamiehestä hetkessä hikeä ja maitohappoa purskahtelevan ihmisveturin, kun taas letkan viimeisenä oli hyvin leppoisaa astella valmista latua. Hännillä olisi saattanut vihellelläkin, jos ei olisi jo pelottanut tulossa oleva seuraava vetohuki.

Reissu toimi samalla kenraaliharjoituksena 2 viikon päästä käytäville umpihankihiihdon MM-kisoille. Vongoivan Varamiehet -joukkue osallistuisi tänäkin vuonna niihin. Harjoittelukärsimyksen lisäksi tavoitteena oli valloittaa UKK-puistossa jököttävä Vongoiva-tunturi (630 m), jotta kehdataan tuon nimistä joukkuetta edustaa.

Raskaan ensimmäisen päivän iltana Tahvon saunan lauteilla tehtiin suunnitelmiin sellainen muutos, että tällä vaelluksella ei valloitetakaan Vuomapäätä, Vongoivaakin korkeampaa tunturia. Alunperin suunnitelmana oli nimittäin saman päivän aikana valloittaa nuo molemmat huiput ja laskea Hammaskurun kämpälle 2. yöksi. Onneksi järki voitti tällä kertaa eikä lähdetty mopolla taivaisiin. Asiasta ei tarvittu äänestyksiä, koska joka ukolla mahtoi etureidet olla puuta tai rautaa. Niin hyvän päätöksen jälkeen paistettiin jämerän kokoiset härän sisäfilepihvit iltapalaksi. Kyllä elämä voi olla joskus nautinnollista!

p2060022

Vongoiva valloitettiin reissun toisena päivänä, vaikka keli ei suosinutkaan. Huipulle kipuamista avitti kelkan jälki, joten umpihangessa kahlominen jäi eilistä paljon vähemmälle. Paljakassa kantoi jo tuulenpieksämä hanki hyvin. Ylhäällä viimassa ja pilven sisässä oli hankala vaistota missä on ylämäki, mutta tunturin huippu löytyi kuitenkin kompassin avulla. Kai se kivikasa huippu oli. Otettiin äkkiä valokuvat ja laskettiin viivana alas. Maisemien ihailu jäi toiseen kertaan. Matilla näyttää olevan pään suojana kalsarit tai jotain.

p2060026

Kummipoika Tuomas, 16 v, oli metsäsuksien päällä ensimmäistä kertaa. Oli varmasti rankka reissu ensikertalaiselle. Vähän kevyemminkin olisi voinut umpihankiuran aloittaa, mutta eihän sitä etukäteen voinut tietää kuinka paljon höttyrälunta oli. Toivottavasti ei kuitenkaan jäänyt kammo tätä hienoa lajia kohtaan.

3. päivänä hiihtelimme takaisin autolle omia jälkiämme.