Iso liha nurin

Tämä juttu on marraskuulta 2009:

"Oltiin velipojan kanssa hirvenpyynnissä syvällä UKK-puistossa. Lunta oli maassa just sen verran, että saappaanvarret eivät enää riittäneet. Mie liikuin lumikengillä, veli suksilla. Asentopaikkana oli Kopsusjärvi, Tammakkolammen kämppä.

Kaksi päivää haeskeltiin tuoreita jälkiä, turhaan. Kolmantena pyytöpäivänä ilma lauhtui ja tuli tappokeli. Saatiin haisteltua tuulet hyvin ja taktikoitiin kämpän pihalla niin, että mie käppäilen lumikengillä ensin Ponkun Kotamaan jokivarren päähän ja jään sinne odottelemaan, kun taas Harri hihtaa koiran kanssa kaukaisempaan päähän ja lähtee sieltä poroaidan vartta tulemaan kohti. Ei se mennyt niin. Olin tulossa vasta ensimmäisen aavan reunaan, kun kuulin huohotusta ja kiroilua takaani. Harri siellä nosteli suksiaan ja niiden pohjassa olevia lumikinoksia puuta vasten meinaten, että nämä jää tähän. Muutettiin suunnitelmaa ja vaihdettiin rooleja. Sovittiin, että Harri kahloo jokivarteen; mie koiran kanssa kävelen aapaa pitkin Ponkun Kotamaan päähän ja ajan sieltä lihat Harrille.

Ei sekään mennyt niin. Minulla nauratti kun aapaa pitkin kävellessä muistelin velipojan äskeistä puhkumista ja huohotusta, ja tulipunaista naamaa. Kun pääsin Ponkun päähän ja vähän matkaa poroaidan vierustaa, Harri tulikin yllättäen suksilla vastaan. Ei hän kahlomalla mihinkään ollut päässyt. Oli palannut suksille ja ottanut ne. Keli oli lauhtunut niin, että lumi ei enää tarttunutkaan suksiin.

Hirviä ei siis ollut Ponkun Kotamaassa, mutta valoisaa oli jäljellä vielä hetki. Äkkiä uusi suunnitelma kehiin: lähetään itään, Harri koukkaa sivusta Vintilävaaran päälle ja lähtee sieltä vastaan, kun mie käppäilen poroaidan vartta. Se onnistui täydellisesti: elukka tuli minulle kopiksi. Se jökötti pienen kummun päällä yrittäen vetää meistä vainua, koira oli lintujen perässä ties missä. Ammuin .308:lla kerran lapaan. Hirvi meni, koira tuli, Harri tuli, verta oli roiskunut koivujen oksille. Ei se kaukana voinut olla, pääteltiin, eikä ollutkaan. Ehkä 150 m päässä makasi ketarat taivasta kohti 16-piikkinen jättiläinen.

Suolistettiin se ja otettiin sydän ja kieli mukaan. Laitettiin vielä korpinristi riuttoja varalle (ja hirviliivit heilumaan). Yöllä kämpillä alettiin keittelemään kieltä ja peijaisia pitämään. Meillä oli yksi pieni viskipullo peijaisjuomaa jäljellä. Sen loputtua uni tuli alta aikayksikön. Kieli syötiin aamuyöllä 7-8 tunnin kiehumisen jälkeen. Liian kypsää, melkein haprasta oli se.

Seuraava päivä meni siihen, että päästiin tien varteen ja kelkkalupaa anomaan. Sitä seuraavana päivänä sitten, varhain aamulla, lihoja hakemaan. Hakupäivä oli ehkä elämäni raskain päivä (fyysisesti). Se kesti 18 tuntia. Keli oli märkä nuoska ja maasto vaativa. Reki hajosi tuhannen pillun päreiksi pitkin mettiä mutta metalliaisat tulivat sentään takaisin. Harrin upouusi 340-kiloinen Polaris sai semmoisen sisäänajon että. Ainakin hihna ja toinen suksi meni vaihtoon.

Kelkan kilomäärä pitää mainita sen takia, että kun sellaisen punnertaa 20nnen kerran ryssänkaulamättäikössä kyljeltään ylös, sen muistaa aina. Kelkka kaatuili sen takia, että siitä tuli niin takapainoinen sen jälkeen, kun hirvi oli pimiässä nyljetty ja paistit ja sarvipää otettu kelkan kyytiin. Loppu ruho huilasi kelkan perässä metalliaisojen väliin laitettuihin lankkuihin kiinnitettynä. Tai no huilasi ja huilasi... ei se monesti pitkästikään tullut ennen kuin joku ongelma keskeytti liu'un. Melko monta kankea piti tehdä, jotta saatiin väännettyä purilaat ylös mättäitten välistä. 

Puolenyön aikaan lihat olivat Kakslauttasessa autolla, mutta voimat olivat niin vähissä, että enää ei millään meinattu saada rankaa nostettua pakettiauton kyytiin. Omia toimistokäsiä en saanut moneen päivään nyrkkiin reissun jälkeen. Kun päästtiin vähän ennen valomerkkiä Sodankylään, makkaraherkku olisi maistunut mutta nakkari oli jo kiinni. Mentiin Reposeen hakemaan kylmää juotavaa. Tarjoilijat olivat ihmeissään, kun haluttiin pullokaupalla jaffaa mukaan. Antoivat ne. Ehkä se auttoi, että oltiin aika lailla verissäpäin.

Kyllä linnunpyynti on sentään hienoa hommaa! Mutta ehkä nyt vähäksi aikaa vaimenee kotiväen puheet tyyliin 'kuinkahan paljon noilla teiän eräreissuilla lihakilolle tullee hintaa...'. Luulen, että muutama tyhjänpyyntireissukin on nyt ihan ok."