Pemmikaani (resepti)

Pemmikaani

Jo ammoisina aikoina saalistavat miehet joutuivat nääntymään pitkiä aikoja ilman isompia syömisiä ja muitakaan iloja: milloin laahustettiin rutikuivissa autiomaissa, milloin kiipeiltiin ylös ja alas vuorenrinteitä, milloin taas palelluttiin jäätiköillä. Näillä mohikaaneilla ja eräjormilla olikin lähes pakottava tarve saada aika-ajoin suoliinsa jotakin sellaista, joka pitäisi äijän toimintakykyisenä ja joka säilyisi pitkään haastavissa olosuhteissa. Maulla ei ollut niin väliä.

Alun perin pemmikaanin keksivätkin intiaanit. Se oli heille eräänlainen energiapatukka raskaissa töissään hevosen selässä. Ei inkkareilla ollut aina aikaa metsästelyyn hätistellessään länkkäreitä pois omilta mailtaan. Heillä ei kerta kaikkiaan ollut varaa luottaa tuuriin eikä tuuliin vaan muona piti kantaa mukana konin selässä.

  • kaksi osaa rasvatonta ja luutonta kuivattua ja pieneksi jauhettua lihaa; hirven, poron tai peuran lihaa sen olla pittää
  • yksi osa pähkinöitä
  • yksi osa rusinoita
  • yksi osa hunajaa
  • yksi osa kookosrasvaa
  • lisäksi kuivattuja hedelmiä tai marjoja maun mukaan

Jauha ainekset ja sekoita ne keskenään. Tasaa kama leivinpaperille ja kaada päälle sula kookosrasva. Kun seos on jäähtynyt ja kangistunut, leikkaa laatta sopiviksi annospaloiksi ja kääri palat folioon.

Kun kokkailet niin pistä samalla Frederikin TsingisKAANI soimaan. Siitä tulee lisää makua pemmiKAANIIN! Maukasta siitä ei silti tule mutta rasvaista kyllä. Ja rankan reissun päällä, viluissaan ja nälissään, kaikki maistuu hyvälle. Paitsi maksalaatikko.