Perinteiset euroviisuvalvojaiset

Touko-kesäkuun vaihteessa lunta oli Inarin kairassa enää muutamina laikkuina varjoisimmissa paikoissa. Sen verran kuitenkin, että kalat saisi eräpussissa jääkaappiin, jos saalista sattuisi tulemaan.

Maisema Taimenjärvelle

Vaelluskeliksi ilma oli täydellinen: kirkas auringonpaiste mutta lämmintä vain vähän toistakymmentä astetta. Olimme velipojan ja kippurahäntäisen Jermu-pystykorvan kanssa jo perinteeksi muodostuneella kalareissulla juuri tähän aikaan, euroviisujen aikaan.

Perinne oli sekin, että tällä alkukesän reissulla ei nälkää kärsittäisi eikä univelkaa kerrytettäisi. Päinvastoin.

 Loimutaimenta

Voi olla, että euroviisut jäisivät televisiosta katsomatta, mutta mettäkämpässä mettäratiosta nautittuna niissä on jotakin hienoa. Kuulijana voit keskittyä pelkästään musiikkiin ja sen arvostelemiseen. Esiintymisen väriloisto ja vähäpukeiset kaunottaret eivät pääse häiritsemään kokonaisvaikutelmaa.

Euroviisunautinto ei olisi kuitenkaan täydellinen, ellei olisi kupu ravittu. Se oli. Taimenen punaisella lihalla.

Orpo-Kollumi

Euroviisujen päättyessä luontokin hiljeni. Usva nousi jängiltä kaukana siintävän jyhkeän vaaran rinteitä ylöspäin. Jokin maa voitti taas kisat. Ei sitä kukaan enää muista. Mutta sen muistan, että olimme täällä sinäkin vuonna kun Lordi voitti. Silloin Jermukin ulisi Suomen kunniaksi.